Mistä lähdin liikkeelle ja missä olen nyt?

Tein tämän blogin vuoden 2012 lopussa juuri työttömäksi valmistuneena. Olin muuttanut pari kuukautta aikaisemmin nykyiseen asuinkaupunkiini silloisen poikaystäväni perässä enkä tuntenut täällä ketään. Lähipiirissäni käytiin samaan aikaan läpi kuolemaa ja sairautta, ja tuntui ettei elämään mahdu mitään muuta kuin huolta.

Vuosi 2013 alkoi ongelmilla työkkärin kanssa (mielessänikään ei ollut käynyt, että viisi vuotta takaperin keskeytyneet opinnot voisivat vielä tulla kummittelemaan) ja raha aiheutti niin paljon huolta, että tuntui kuin elämään ei muuta mahtuisikaan. Saman vuoden kesänä pääsin vihdoin töihin muutamaksi kuukaudeksi (lähinnä säälistä tai jumalan armosta, mutta ehdottomasti suhteiden ansiosta.)

Työjakson jälkeen vietin puoli vuotta työttömänä enenevän epätoivon vallassa, kunnes alkuvuosi 2014 osoitti, että kun tuuli kääntyy ni se kääntyy kerralla kunnolla. Hain suurin piirtein alaani vastaavia paikkoja, ja sain kuin sainkin haastattelukutsuja.

Paikoista se, jota pidin tavoittamattomimpana osoittautui siksi, joka ensimmäisenä soitti takaisin ja sain puolen vuoden vuorotteluvapaan sijaisuuden. Puolen vuoden jälkeen sopimus jatkui neljän kuukauden opintovapaan sijaisuutena, ja sen jälkeen vielä neljän kuukauden osa-aikaisena tuntityönä. Tämän pätkittäisen sinnittelyn jälkeen sain viimein vakituisen työsopimuksen, joka on edelleen voimassa.

Töiden aloittamisen jälkeen on muuttunut niin työn luonne (vaikka samaa hommaa teenkin edelleen) kuin myös siviilisääty. Avoliitto vaihtui ensin yksin asumiseen ja etäsuhteeseen työpaikkojen ollessa eri kaupungeissa, ja luonnollisesti lopulta liian pitkälle venytettyyn eroon. Olen tällä hetkellä ollut reilut vuoden päivät ilman parisuhdetta, eikä mulla ole oikeastaan mitään halua muuttaa tätä tilannetta lähitulevaisuudessa.

Tässä neljän ja puolen vuoden aikana on päässyt laimenemaan muistot siitä, millaista on kun ei tiedä millä rahalla seuraavan kuukauden vuokran saa maksettua, mutta tiedän että nykymaailmassa vakituinenkin työ on vakituinen vain siihen saakka, että tulee YT:t. Omassa organisaatiossani tulee tapahtumaan todella suuria muutoksia ensi vuonna, ja YT:t ovat luonnollinen osa noita muutoksia. Työntekijöitä on vakuuteltu siitä, että irtisanomisia ei tule, mutta kuten kaikki tietävät, parempi uskoa sitten kun näkee.

Tällä hetkellä en mitenkään erityisesti pelkää työpaikkani puolesta, mutta ehdottomasti haluan valmistautua siihen, että jos niin kuitenkin käy en jää ainakaan heti ihan tuuliajolle. Tämän blogin henkiin herättely (samoin kuin vanhojen merkintöjen piilottaminen) on osa puhtaalta pöydältä liikkeelle lähtöä. Haluan ottaa härkää sarvista oman elämäni suhteen, mutta erityisesti vakautta kaipaa taloudellinen tilanteeni.