lauantai 29. lokakuuta 2016

Aika lentää kun on hausk--- töissä.

Mulle on vähitellen herännyt polttava tarve päästä eroon veloistani, ja muistin puolivahingossa että mähän kirjoittelin joskus tällaista aiheeseen liittyvää blogia! Luin läpi nämä pari kourallista päivityksiä jotka tänne on valmistumiseni jälkeen kertynyt ja totesin, että ihan hirveän pitkälle ei olla päästy vajaassa kolmessa vuodessa, jotka viimeisestä päivityksestä on kuluneet.

Kirjoitin viimeksi, että pääsin puoleksi vuodeksi töihin. Olen edelleen töissä samassa paikassa - ensin sain toisen, lyhyemmän määräaikaisen, sitten olin neljä kuukautta puolipäiväisenä tuntutyöntekijänä, ja sen jälkeen sain vakkarisopimuksen. Olin tosi tyytyväinen työhön kaksi ensimmäistä vuotta, mutta nyt tämä kolmas on tuonut mukanaan paljon muutoksia, joita on tulossa vastaan entistä enemmän, eikä mikään niistä ole ollut positiivinen. Työn luonne muuttuu, kollegat alkavat olla todella stressaantuneita (samoin kuin minä) eikä töissä ole enää yhtään niin mukavaa.

Vielä ei olla siinä pisteessä, että heräilisin yöllä tai ahdistuisin töistä, eli siinä mielessä tilanne on edelleen parempi kuin 75%:ssa aiemmista töistäni, mutta tämä alamäki on ollut niin rivakkaa, että oma velkaisuus ja mahdollinen tuleva työttömyys ovat taas nousseet ajatuksiin. Jännästi ajatukset velkojen maksamisen kriittisyydestä sitten katosivatkin töiden alkamisen jälkeen. Olen aina ollut hyvä käyttämään kaiken sen rahan, jonka kuukaudessa käteeni saan.

Mietin noita aikaisempia merkintöjäni lukiessani, että on vaikeaa ymmärtää miten olenkin joskus pystynyt elämään niin paljon pienemmillä kustannuksilla. Toki tätä nykyä asun yksin yksiössä, joka on vuokrattu yksityiseltä puolelta, eli asumiskustannukset ovat kirjaimellisesti tuplautuneet siihen verrattuna mitä ne olivat neljä vuotta sitten kun tämän blogin perustin ja asuin vielä avoliitossa. Velan määräkin on tainnut pysyä vakiona, koska jännästi sitä on paremmasta tulotasosta huolimatta tullut lisää. En ole vieläkään mikään kroisos tuloiltani, mutta huomattavasti parempituloinen kuin työmarkkinatuella.

Tällä hetkellä nettopalkka jakautuu budjetin toteutuessa seuraavasti:

Asuminen: 31,2%
Muut kiinteät: 8,6%
Velkalyhennykset: 37,3%
Säästötili: 4,9%
Ruoka ja muut (280e) + bussilippuihin, lahjoihin etc. varatut rahat: 17,9%

Velkasaldo on tällä ajanhetkellä n. -16120e ja virallinen tavoitteeni on se, että viimeinen lyhennyserä tulisi suoritetuksi elokuussa 2018 eli alle kahdessa vuodessa. En tiedä onnistunko, mutta tämä on tavoite jonka itselleni asetan. Potentiaalisesti tahti saattaa muuttua, mikäli a) muutan, b) jään työttömäksi, c) vaihdan työpaikkaa, d) keksin tavan tienata ylimääräistä rahaa. Tämä on kuitenkin arvio tämänhetkisillä tuloillani ja menoillani, ja tämän avulla pystyn toivon mukaan sinnittelemään töissä vaikka meno muuttuisi vaikka kuinka kurjaksi.

Sellaisen ultimaattumin olen itselleni asettanut, että mikäli en saa muualta töitä, en itse saa irtisanoutua ennen kuin velkasaldo on nollassa. Jos tulee YT:t ja tulen irtisanotuksi, sille en voi mitään, mutta itseaiheutettu työttömyys ei saa tulla kyseeseen ennen kuin olen velaton. Siihen asti otan vaikka turpaan työkseni, kunhan vaan kuukausittain saan vähennettyä punaista mittarissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

(Pidätän oikeuden poistaa spämmi-viestit ja ignorata kettumaisuudet.)