sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Varovasti puhaltavat uudet tuulet

En ole pitkään aikaan kirjoittanut ihan siitä syystä, että kaikki on rullannut aika pitkälti samaa ympyrää. Ei ole ollut töitä eikä oikein mitään muutakaan. Nyt on kuitenkin tapahtunut sellainen pieni muutos, että melko todennäköisesti saan töitä kesäksi ainakin parille kuukaudelle. Juuri sopivasti sotkemaan siis talousasiat syksylle!

Tärkeintä nyt on kuitenkin se, että saan jotain tekemistä ja vielä tärkeämpänä seikkana se, että saan katkaistua tämän työttömyysputken. Vaikka sitten vain pariksi kuukaudeksi. Työ on siis lähisukulaisen työpaikalla asiakaspalveluhommaa puhelimitse melko pienellä palkalla, mutta kuten olen monesti sanonut, puhelinmyynti pois lukien olen valmis tekemään mitä vain työtä mihin mulle mahdollisuus annettaan.

Tämä työ on monen sadan kilometrin päässä, joten työllistyessäni joutuisin työn kestoksi muuttamaan vanhemmilleni, mikä ei suoraan sanottuna houkuta ihan hirveästi, mutta on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin palkasta saadun hyödyn negatoiminen laittamalla se toisen kämpän vuokraan. Poikaystävän kanssa asutaan kesä-heinäkuu joka tapauksessa eri paikkakunnilla, eli se ei nyt tässä tapauksessa mitään lisästressiä aiheuta.

Huhtikuun aikana mietin talouttani todella vähän. Pikemminkin tuhlasin surutta kuin säästin. En sen kummemmin miettinyt kuinka paljon rahaa meni, mutta laitoin kaikki kauppakuitit kirjekuoreen kuun lopussa tarkasteltavaksi. Ja voi, oi voi, tätä tarkasteltavan tavaran määrää. Mulla meni siis ruokakauppoihin huhtikuussa 251,80e! Siis ihan oikeasti ja tosissaan, tuollainen rahasumma yhden ihmisen ostoksiin! Tuolla rahalla ruokkisi kolmihenkisen perheenkin ihan hyvin. Suuri osa ostoksista oli kaiken lisäksi täysin ravintoköyhää paskaa.

Hävettää aivan suunnattomasti. Ja kaduttaa. Toukokuun ajan aion jatkaa kuittien säilömistä kirjekuoreen, mutta sen lisäksi liitän oheen listan jossa täytyy pitää kirjaa kertyneiden ostosten summasta. Vähintään puolella pitää huojentaa tuota summaa tässä kuussa. Kuu tosin lähti sinänsä vähän huonosti alkuun, että hukkasin perjantain ruokaostoksista jääneen kuitin. Maksoin tosin ostokset käteisellä, joten tiedän suunnilleen kuinka paljon niihin meni, joten ajattelinpa siis pyöristää ronskisti parilla eurolla ylöspäin ja lähteä siitä eteenpäin jatkamaan.

Ensi viikko on kyllä todennäköisesti noin muuten todella ankea pankkitilin kannalta, sillä samalle viikolle sattuu niin äitienpäivä kuin siskon ja kummipojan synttäritkin, unohtamatta toisen siskon tupareita! Kamalasti en rahaa lahjoihin aio laittaa, mutta kyllähän niistä yhdessä nopeasti kertyy. Nyt toivon vain sormet ja varpaat ristissä, että kesätyö tosissaan toteutuu ja saan sen avulla sellaiset vajaa pari tonnia syksyä varten kasaan (jotka todennäköisesti tulevat menemään ihan vaan elämiseen sillä aikaa kun virastojen kanssa taas painin sen suhteen, että mitä olenkaan mennyt tekemään väärin ja saanko nyt sitten enää taas senttiäkään rahaa mistään.)

Joka tapauksessa tämäkin blogi varmasti tästä virkistyy nyt kesää kohden, kun pyrin taas elämään säästeliäämmin ja kesällä saamaan myös niitä euroja enemmän säästöön. Unelmahan olisi, että kesän jälkeen saisin suoraa töitä täältä lähempää ja pääsisin vihdoin kiinni "normaalin ihmisen arkeen." Jos niihin hakemuksiinsa saisi jopa sitten niitä vastauksia kun on työssäkäyvänä työnhakijana liikkellä.

2 kommenttia:

  1. Tulevien työnantajien silmissä kaikki työsuhteet ovat hyvä asia, joten parin kuukauden duuni (kaukana, huonolla palkalla) on siltikin CV:ssä eduksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tosiaan varmaan paremmalta näyttää, että on ollut edes pätkähommaa sen ainaisen tyhjyyden keskellä.

      Poista

Sana on vapaa.

(Pidätän oikeuden poistaa spämmi-viestit ja ignorata kettumaisuudet.)