tiistai 1. tammikuuta 2013

Tiukoista ajoista selviämisen jalo taito

Eilinen oli vähän synkkä päivä kansallisesta ryyppyjuhlasta huolimatta. Kyseiseen ryyppyjuhlaan en tosin itse osallistunut, vaan tyydyin viettämään rauhallista iltaa kotosalla miehen kanssa ruoan, elokuvan ja herkkujen merkeissä. Katseltiin parvekkeelta rakettien paukkumista ja mentiin jo ennen yhtä nukkumaan. Ollaan kai sitten henkisesti vähän vanhoja, mutta kyllähän se rajoittaa kun kumpikaan meistä ei juuri alkoholia käytä, enkä ainakaan minä ihan hirveän usein jaksa muiden örvellystä selvin päin katsella.

Työkkäri onnistui hetkellisesti lannistamaan mut kiemuroillaan, mutta nyt olen jokseenkin taas tolpillani. Tiedän, että teknisesti mulla on on oikeus työmarkkinatukeen, joten nyt mun edessä on vain byrokratia ja asian todistaminen valtiolle. Mua turhauttaa edelleen se, että kela kyllä tietää etten mä voi saada opintotukea noihin kouluihin, mutta työkkäri ei pysty kelan kanssa kommunikoimaan yhtään missään, saati käyttämään samoja tiedonhankintakanavia, joten järjestelmän joustamattomuuden takia olen käytännössä puilla paljailla. Olen siinä mielessä onnekas etten asu yksin ja mulla on ihminen joka suostuu tiukan paikan tullen mulle rahaa lainaamaan, mutta kyllä tämä silti harmittaa.

Vaikka luottamus siihen, että joskus vielä saan tämän asian selvitettyä (tai vaihtoehtoisesti työllistyn ennen sitä), on mulla silti aikamoinen stressi ja murehtiminen koko ajan päällä. En ole koskaan ollut hyvä siinä, että eläisi vain päivän kerrallaan - jos en tiedä miten saan laskut maksettua kolmen kuukauden päästä, en voi nytkään rentoutua vaikka asiat juuri nyt olisivatkin melkein käsiteltävissä. Mun tapani selvitä ahdistuksesta ja ongelmista on suunnitteleminen, joten sitä olen nytkin tehnyt. Mun suunnitelmani tälle alkuvuodelle sisältää ainakin seuraavat osat:

- CV:n ja työhakemuksen päivittäminen
- Työhakemusten raivoisa lähettely
- Noiden vanhojen koulujen sinnikäs ahdistelu siihen saakka että saan käteeni tarvittavat todistukset
- Työkkärin sinnikäs ahdistelu siihen saakka, että ne hoitaa mun asiani niinkuin niiden kuuluu
- Rahan minimaalinen käyttö
- Vaihtoehtoisten rahan-hankintatapojen kokeilu (esim. Huuto.net)
- Keskittyminen niihin hyviin juttuihinkin mitä elämässä kuitenkin on (harrastukset, parisuhde)
- Omien taitojen kehittäminen (paremmat ruotsin taidot, omaan alaan liittyvien asioiden kertaus)
- Liikunnan harrastaminen jotta kroppakin jaksaa

On ihan totta että raha yksin ei tee ihmisestä onnellista, mutta sen puute aiheuttaa kyllä todella paljon huolta ja harmaita hiuksia. Työllistyminen ratkaisisi multa nyt tosi monta ongelmaa, mutta pelkkä mollin työpaikkailmotusten selaaminen alkaa masentaa. Paikkoja on varmaan vuodenajastakin johtuen tarjolla tosi vähän, ja ne mitä on on sitten jotain lääkäreitä tai professuureja. Mutta en nyt vielä suostu heittämään kirvestä kaivoon, minä päivänä tahansa sinne ilmoitusten joukkoon saattaa kuitenkin ilmestyä just se johon olisin ihan täydellinen hakija!

3 kommenttia:

  1. Kyllä se kaikki kuule vielä suttaantuu parhain päin. ^^ Hengissähän minäkin olen, vaikka useampaan kertaan olen karenssit yms paskat kokenu ja vieläkään en ole varma, mikä musta tulee isona.. :D Jyväskylä on kyllä paska paikka tradelle (köööh köh, mistähän mahdan ollakaan lähtöisin), mutta kyllä sieltä sitten jotain muuta hommaa löytyy, jos ei oman alan hommia ole. Ja sitten kun parempipuoliskos valmistuu niin mikäs estää lähtemästä muualle. ;)

    VastaaPoista
  2. Elämä on kieltämättä hiukan epäreilua: itse olen ollut useamminkin tilanteessa, jossa olen palkkaamassa työvoimaa. Ja jos hakemuksia tulee sellaiset 50-100, tietenkin valitsen paikkaan sellaisen, jolla on sopiva tausta (ei välttämättä koulutustausta) sekä sitä kirottua työkokemusta. Tiedän itse samassa tilanteessa olleena, että täytyyhän jokaisen vastavalmistuneen saada jostain työtä, jotta saisi työkokemusta, mutta minunhan on palkattava paikkaan joku, jonka katson osaavan homman ja hoitavan sen hyvin (ja tausta ja työkokemuse on jonkinlainen tae siitä) - silloin päädyn valinnassani muuhun kuin vastavalmistuneeseen. Perseestä, myönnän, mutta tässä todellisuus ja tarve ei vaan kohtaa.

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Oletko miettinyt, että voisiko Linkedin olla apuna työnhaussa?Olen itse AMK:n opettaja tekniikan puolella ja suosittelen kaikille valmistumassa oleville opiskelijoilleni Linkediniin "menemistä". Muutama viikko sitten asiasta oli juttua Ylen uutisissa, siinä oli moni rekrytoija sitä mieltä, että yhä enemmän työpaikkoja löytyy sen kautta, epämuodollisesti. Siellä on helppo "virkistää" vanhoja kontakteja ja saada uusia. Myös yritykset tuntuvat ilmoittavan siellä yhä enemmän työpaikkoja. Oma kokemukseni on siis tekniikan alalta, mutta uskon Linkedinin laajenevan voimakkaasti myös muille aloille, ja saattaa olla että on jo käytössä paljon sinunkin alallasi.
    Terkuin, Kirsi

    VastaaPoista

Sana on vapaa.

(Pidätän oikeuden poistaa spämmi-viestit ja ignorata kettumaisuudet.)