perjantai 4. tammikuuta 2013

Kuinka säästää rahaa kun budjetti on jo ennestään eurolleen laskettu?

Työnhaun lomassa haluaisin pystyä elämään mahdollisimman kitsaasti, jotta saisin muutaman roposen säästöönkin asti. Tämä tulee totta kai olemaan mahdollista vasta siinä vaiheessa kun tiedän varmasti saavani työmarkkinatukea, mutta teknisesti tukien saamiselle ei mitään estettä ainakaan pitäisi olla. Minulla pitäisi teoriassa olla mahdollisuus säästää kuukaudesta riippuen 100-200 euroa/kk, olettaen että pystyn elämään budjettini mukaisesti. Samalla haluan kuitenkin pystyä tekemään asioita joista nautin, sillä elämässä on pakko olla muutakin kuin ahdistus rahasta. Tämä vaatii vain kekseliäisyyttä sen suhteen, mitä kaikkea voi mahdollisimman pienin menoin tehdä.

Minulla on säästämisen tiellä paljon tyhmyydestä johtuvia menoeriä, joista en pysty nipistämään (tililaskut nettivaatekauppoihin, luottokortti, kytkysopimuksella ostettu puhelin jne.) joten oikeastaan eniten liukuvaraa on ruokaostoksissa. Olen pariin otteeseen lukenut kommentteja siitä, ettei köyhällä ole varaa nipistää ruoasta, ja olen siinä mielessä samaa mieltä, että terveellisyys on tärkeää jottei kohta joudu maksamaan lääkärikuluja terveyden pettäessä. Mutta omalla kohdallani se mistä voisi karsia on nimenomaan sitä epäterveellistä osastoa, kuten karkit, pakastepizzat ja limut (vaikkakin kaikki mitä ostan onkin halpismerkeiltä).

Herkut ovat elämässäni tylsyyden täyttäjiä, piristeitä, ilon aiheita ja kohokohtia. Ja tämähän ei mitenkään tervettä ole, tiedetään. Pitää siis korvata liialliset herkkuhetket muilla, terveellisemmillä (ja ilmaisilla) vaihtoehdoilla. En kuitenkaan missään nimessä aio alkaa herkuttelun suhteen absolutistiksi, aion vain yksinkertaisesti alkaa kontrolloida sitä paremmin. Tehdä enemmän itse, ja sallia karkit ja muut teolliset mässyt vain viikonlopuille kun näen miten paljon viikon ruokabudjetista on jäljellä.

Toinen säästämisen keino on kohdallani nettishoppailun rajoittaminen. Selaimella on niin paljon helpompaa selailla kymmenien eri kauppojen sivuja ja niiden satoja ja tuhansia tuotteita, ja mikäs sen helpompaa kuin yhdellä napin painalluksella tilata sylillinen tuotteita joita ei varsinaisesti edes tarvitse. Laskun loppusummasta voi tuntea morkkista sitten jälkikäteen kun uhkaava kirje kolahtaa postiluukusta eteisen matolle. Joten uusien asioiden hankinnassa aletaan soveltaa uutta sääntöä, ne on hankittava konkreettisesta kivijalkakaupasta oikealla rahalla joka on jo tilillä ja vapaana käytettäväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

(Pidätän oikeuden poistaa spämmi-viestit ja ignorata kettumaisuudet.)