maanantai 31. joulukuuta 2012

Kyllä työkkäri opettaa ihmiselle paikkansa

Voi jumaleissön tätä Suomen lainsäädäntöä. Mun työmarkkinatuen hakeminen viivästyy nyt sitten parilla kuukaudella sellaisesta hienosta syystä, ettei mulla ole neljän ja viiden vuoden takaa todistuksia opintojen keskeytyksistä, joten vaikka nyt viime kuussa valmistuinkin 3,5 vuotta kestäneestä koulutusohjelmasta, en ole työmarkkinatukeen oikeutettu ennenkuin olen selvittänyt työkkärille mustana valkoisella että joo, ainoa tapa jolla pääsisin suorittamaan kursseja noihin vanhoihin opinahjoihini olisi hakemalla niihin kokonaan uudestaan.

Tänään lähetin sähköpostia opintosihteereille höystettynä toiveella, että ohjaavat postit oikeille tahoille jos eivät osaa auttaa. Aikaa kuluu kivasti että lopulta saan viestini luetuiksi puhumattakaan todistusten saapumisesta ja lähettämisestä sille mystiselle lautakunnalle joka näitä asioita käsittelee. Kun vastaus lopulta pääsee työkkäriin asti kuuden viikon käsittelyajan jälkeen saan vielä täytellä jonkun selvityksen ennen kuin on toivoakaan siitä, että saisin puoltavan päätöksen niiltä kelaan.

Suomeksi sanottuna saan siis työmarkkinatukiasian kelan kanssa vireille aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua. Hienoa. Puhumattakaan siitä miten kauan kelalla aina noiden uusien hakemusten kanssa kestään. Voi luoja.

Tänään aion koittaa ottaa loppupäivän rennosti, huomennä päivitän CV:n tiptop kuntoon ja alan naputella työhakemuksia ympäriinsä. Muistelen lämmöllä viime vuosien keväitä, jolloin olen lähtellyt hakemuksia kesätyöpaikoista ja saanut ehkä yhden kieltävän vastauksen jokaista kymmentä lähetettyä hakemusta vastaan. Haastattelukutsuja tulee ehkä hyvällä onnella yksi jokaista kolmeakymmentä hakemusta kohden, työpäikoista ei tarvitse edes puhua.

Mutta pakkohan mun nyt on yrittää, koska rahat riittää just ja just maaliskuulle jos hyödynnän tililaskuissa lyhennysvapaita kuukausia ja syön alle 70e:lla kuukaudessa, mikä on toki ihan tehtävissä mutta ei mitenkään erityisen juhlittavaa.

Työkkärissä alkoi melkein itkettää kun se hissukka virkailija epäselvästi tätä asiaa mulle selitti eikä osannut vastata mun kysymyksiini. Suutuin, turhauduin ja masennuin kaikki alle viiteen sekuntiin. Nyt yritän vaan psyykata itseeni sillä, että voi noita tukia saada sitten takautuvasti ja et jos tää venyy voin aina lainata mieheltä, mutta me ollaan sovittu että asumiskulut ja ruuat menee kaikki puokkiin eikä kumpikaan joudu elättään toistaan, joten ottaa luonnon päälle joutua kerjäämään edes lainaksi.

Aina sitä voi tietenkin ajatella, että aina joku hakijoista niitä töitäkin saa kun vaan jaksaa hakea, mutta oon kyynistynyt niin paljon vuosien saatossa tän suhteen, etten vaan jaksa olla kauheen optimistinen. Mulla ei oo tarpeeks kokemusta omalta alalta eikä mulla ole suhteita (etenkään tässä kaupungissa) juuri minnekään, joten en pääse edes haastatteluasteelle tutunkaupan avulla.

Mutta hyvää vuoden vaihdetta nyt kuitenkin kaikille tätä lukemaan sattuville, toivottavasti ensi vuosi on parempi!

2 kommenttia:

  1. Moikka,

    sä oot kyllä todella mielenkiintoinen ihminen!

    Sulla on aika hyvä tapa lähestyä asioita ja kirjoitat juttuja, joita on helppoa lukea ja todellakin samaistua niihin.

    Olen kokenut samanlaista p:tä työkkäristä ja sossukin on tuttu paikka.
    Nyt olen sanonut kaikille heille hei, hei ja ruvennut itse omaa elämää rakentamaan.

    Jos sua kiinnostaa muutkin asiat kuin perinteinen työ ja haluat saada vähän lisäansioita, niin käy vilkaisemassa mun sivustoa, josta löytyy kiva projekti, jossa ihmiset konkreettisesti auttavat toisiaan vaikeissa elämäntilanteissa.

    www.taloudellisestivapaa.com

    Olisi kyllä muutenkin kivaa tutustua suhun. Jos tykkäät, laita viestiä sähköpostiin.

    -Lena

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutuille asioilta vuosien takaa.. Olenkin usein miettinyt, että mitä olisin tuolloin voinut tehdä toisin? Ahkeran töiden etsinnän ja sentin venyttämisen lisäksi on vain yritettävä säilyttää elämän ilo ja positiivisuus. Työkkäri sai mut kyllä aina tuntemaan itseni ihan toisarvoiseksi ihmiseksi, kuin olisin pohjasakkaa. Kuitenkin kaikki työpaikkani olen hommannut ihan itse, ilman työkkärin apua. Ja se jos mikä onkin nautinnollista, kun on itse saanut hommattua työpaikan ja on ilmoitettava työkkäriin, että mut voi poistaa listoilta.. Joten, ole vain kärsivällinen ja kyllä se oikea työpaikka vielä osuu kohdalle :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa.

(Pidätän oikeuden poistaa spämmi-viestit ja ignorata kettumaisuudet.)